Ojapelto: Ahneuden aika
Oireet Lasten oireilu. Lasten mielenterveyden hoitoon ei riitä rahaa. Kymmenen vuotta sitten Hyksin Lastenlinnaan tuli vuodessa pari psykiatrista akuuttipotilasta. Nyt heitä tulee vuodessa noin sata. Mielialahäiriöiden vuoksi sairaalahoitoon joutuneiden lasten ja nuorten määrä on reilussa kymmenessä vuodessa viisinkertaistunut. Varhaislapsuuden psykoosien määrä on kaksinkertaistunut. Eivätkä parhaat asiantuntijatkaan oikein osaa sanoa miksi. Lääkärit vakuuttavat, että syy ei ainakaan ole diagnosoinnin tehostuminen. Lapsella puhkeaa harvoin psyykkinen sairaus, jolla on biologinen syy. ”Psykososiaaliset riskit” ovat yleisempiä selittäjiä. Hyksin lastenpsykiatrian vastaava ylilääkäri Kari Haukkamaa pitää realistisena arviota, jonka mukaan joka kymmenes alle 13-vuotias tarvitsee jonkinlaista hoitoa. Pelkästään Helsingissä ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella se tarkoittaa noin 10 000:tta avuntarvitsijaa. Heistä vain pari sataa hoidetaan vuodessa lastenpsykiatrisilla sairaalaosastoilla. Oireet Perhettä ja perhe-elämää hajoittaa kuitenkin työelämän kehityksen suunta kohti ns. 24/7 yhteiskuntaa. Se tarkoittaa, että 2000-luvun Suomessa tehdään töitä kellon ympäri ja yötä päivää. Niin sanottu joustava JOT (just on time) tuotanto toimii reaaliajassa. Paljon pääomaa sitovaa automaatioteknologiaa ei ole varaa seisottaa joutilaana. Varastot ovat siirtyneet kumipyörille. Teollisuuden tauoton tuotanto on vetänyt mukaansa myös palvelut. Työterveyslaitoksen professori Mikko Härmä on todennut, että 24/7 ilmiö on tulossa Yhdysvalloista Suomeen. Tärkein syy on tuotannon ja maailmantalouden uusi logiikka. “Tuotteita valmistetaan, myydään ja kuljetetaan yhä enemmän kellon ympäri. Se vetää mukaansa myös palveluja”, toteaa Härmä. Siksi lasten ilta- ja yöhoidon yleisyys pääkaupunkiseudulla on yllättänyt ihmiset ja viranomaiset. Se tekee normaalin perhe-elämän käytännössä täysin mahdottomaksi ja jättää lapset tuuliajolle. Oireet Työpaikat eivät lisääntyneet työnantajien vakuutteluista huolimatta. Vuonna 1981 Suomessa tehtiin 4 165 miljoonaa työtuntia, niistä teollisuudessa 965 miljoonaa työtuntia. Vuonna 1990 Suomessa tehtiin 4 025 miljoonaa työtuntia, teollisuudessa vastaavasti 766 miljoonaa. Vuonna 2000 Suomessa tehtiin virallisen tilaston mukaan enää 3 898 miljoonaa työtuntia, niistä teollisuudessa vastaavasti 737 miljoonaa. Todellisuudessa vähemmän, koska vuosikymmenen lopulla tilastointia muutettiin siten, että entistä lyhytaikaisempia työsuhteita laskettiin mukaan. Vanhan tilastointitavan mukaan vuonna 1997 Suomen kaikki työtunnit olisivat olleet 3 799 miljoonaa työtuntia. Teollisuuden vastaavasti 669 miljoonaa (-6,5%). Siis teollisuuden ja vientiteollisuuden valtavasta kasvusta huolimatta, työtunnit eivät ole kuitenkaan kasvaneet. Vientiteollisuus ei tuo uusia työpaikkoja koska se on automatisoitua suurteollisuutta. Vientiteollisuus työllistää vain 15 prosenttia työvoimasta. Neljä suurinta vientiyhtiöitä eli Nokia, UPM-Kymmene, Stora-Enso ja M-Real työllistävät vuosituhannen vaihteessa yhdessä vain pari prosenttia Suomen työvoimasta. Teknologiatauti Maailman teollinen tuotanto ja kauppa alkoivat kasvaa merkittävästi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Lisääntyvä teollisuustuotanto pystyi tuolloin imemään maataloustuotannosta vapautuvan työväen. Tehtaat olivat mustanaan erilaista mutterinvääntäjää. Parhaimmillaan maailman teollisuustuotanto kiihtyi lähes kymmenen prosentin vuosivauhdilla. Sitten tehtaiden koneet automatisoituivat. Tuottavuus ja tehtaisiin jääneiden työntekijöiden palkat ja ostovoima kasvoivat. Vasta 80-luvun alussa tietokoneitten ja automaation vaikutus kasvoi niin, että teollisuusmaissa parin prosentin kitkatyöttömyys vaihtui pysyväksi massatyöttömyydeksi. Työttömien ostovoiman hiipumisen seurauksena maailman kokonaistuotannon kasvuvauhti tyrehtyi 80-luvulla enää runsaaseen kahteen prosenttiin. Nyt ihmetellään, miksi markkinat ovat pysähtyneet lähes nollasummapeliksi. Diagnoosi Ihmisen kilpailutilanne koneeseen nähden on verotuksellisesti aivan toivoton. Yritän nyt konkretisoida tämän julkisuudessa vaiennetun paradoksin mahdollisimman yksinkertaisella lama-ajan esimerkillä. Sama teollisuustuotanto kuin vuonna -90 tehtiin vuonna -93 noin 140 000 henkeä pienemmällä työntekijämäärällä. Koska nyrkkisääntönä yksi teollinen työpaikka mahdollistaa tai kantaa kaksi palveluelinkeinojen työpaikkaa, markkinoilta katosi yhtäkkiä puoli miljoonaa työpaikkaa. Perheenjäsenineen meille syntyi yli miljoona ostovammaista. Samalla teollisuustuotannon määrällä kuin vuonna -90, valtio sai kolme vuotta myöhemmin 20 miljardia markkaa vähemmän verotuloja. Vaikka kokonaistuloveroaste nousi laman aikana n. kuusi prosenttia ja kunnallisvero keskimäärin pennillä. Diagnoosi Korkea verotus ei siis ole rakenteellisen työttömyyden suurin syy. Syy on yksinkertaisesti se, että yritykset nostavat teknologialla tuottavuuttaan pysähtyneillä markkinoilla. Siten ne suhteessa liikevaihtoonsa ja voittoihinsa työllistävät yhä vähemmän ihmisiä. Näiden verotulot eivät enää riitä ylläpitämään yhteiskunnan sosiaalipalveluja. Tämä on nykyisten hyvinvointivaltioiden suurin ongelma. On järjetöntä pyrkiä tämän ongelman ratkaisemiseen veroja alentamalla. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas on kirjoittanut: ”Valtion menojen lähtölava nousemassa liian korkealle” Jos Sailas ja valtionvarainministeriö olisivat tehtäviensä tasalla, heidän ei pitäisi olla huolissaan ainoastaan valtion menopuolesta, vaan myös tulopuolesta. Vuonna -80 valtion budjetti oli 50 miljardia markkaa. Vuonna -90 se oli kasvanut 150 miljardiin eli kolminkertaistunut. Vuonna 1992 se oli sama (187 mrd) kuin vuoden 1998 budjetti. Koko 90-luvun se on ollut alle 200 miljardia. 2000-luvulla se on hivenen kasvanut, ei kuitenkaan tuotannon kasvun suhteessa. Jostakin syystä Sailas ei ole julkisuudessa ihmetellyt, miksi valtion budjetti ei kasvanut vuosikymmenen alun tuntuvista verojen kiristämisistä huolimatta, vaan jämähti paikoilleen, vaikka teollisuustuotanto on kasvanut laman pohjalta yli neljä kertaa kovemmin kuin EU-maiden keskiarvo? Vaikka valtion budjetti ei ole kasvanut, niin siitä huolimatta valtion velat kasvoivat enemmän kuin kahden vuoden budjetin verran, eli lähes 430 miljardia. Lisäksi 90-luvulla myytiin puolet kansallisomaisuudestamme eli valtion yritysten osakkeista. Teollisuus kasvoi 90-luvulla alun lamasta huolimatta huippuvauhtia. Tuotanto lähes kaksinkertaistui lama-ajoista, mutta työntekijämäärä pysyi tilastokikkailusta huolimatta lähes ennallaan. Työtunnit ovat vieläkin alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Globalisaatiotauti Investointipankki Goldman Sachsin äskettäinen Eurooppa-analyysi osoittaa, että amerikkalaiset joutuvat leikkaamaan kulutustaan reilusti, jos pörssikurssit jatkavat laskuaan. Analyysin mukaan pörssilaskun vaikutus kulutukseen on kymmenen kertaa suurempi kuin euro-alueella. Suorat ja epäsuorat osakesijoitukset ovat Emu-maissa suunnilleen yhtä suuret kuin puolen vuoden kulutettavissa olevat tulot. Yhdysvalloissa sijoitukset vastaavat kahden ja puolen vuoden kulutettavissa olevia tuloja. Japanissa ja Euroopassa kotitalouksien kaikista varoista vain 42 prosenttia on finanssivarallisuudessa, eli rahana, osakkeina ja velkakirjoina. Yhdysvalloissa vastaava luku on 67 prosenttia. Kotitalouksien pelkkien pörssiosakkeiden määrä on vieläkin eriytyneempi. Yhdysvalloissa on pörssiosakkeita kotitalouksien varallisuudesta 55 prosenttia, Japanissa 17 prosenttia ja EMU-maissa 32 prosenttia. The Economist -lehti muistutti jokin aika sitten ikävistä makrotalouden tosiasioista: ”Amerikkalaiset kotitaloudet ja yritykset velkaantuvat kovaa vauhtia. Pörssikurssit leijuvat pilvissä, kun jättiyhtiöt ostavat velkarahalla omia osakkeitaan. Näin tehdään, jotta johtajat voivat vääntää optiovivuillaan satojen ja tuhansien miljoonien dollarien voittonsa”. Näin he maksattavat optionsa yrityksen eikä omistajien rahoista. Useassa maassa toimivassa suuryrityksessä Yhdysvaltojen suhdannekäänteet tuntuvat heti, kun Yhdysvaltojen myyntikonttorissa huomataan, etteivät tuotteet mene kaupaksi entiseen malliin. Yrityksen Thaimaan-tehtaalla supistetaan tuotantoa, Suomen tuotekehitysyksikköön ei enää tule uusia projekteja ja Saksan pääkonttorissa ryhdytään miettimään, miten eri puolilla maailmaa toimivien alihankkijoiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan muuttaa. Mikään maa ei voi enää olla turvassa, jos USA:n talous romahtaa. Varsinkin kun Yhdysvaltojen osuus maailman kokonaiskysynnästä on kolmasosa. Verkottuneessa ja globalisoituneessa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyseessä on niin sanottu ”perhosefekti”, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhden perhosen siivenisku voi tuntua toisella puolella maapalloa. Globalisaatiotauti Yhdysvalloissa keskustellaan jo siitä, luovatko pääomasijoittajat ostokiihkossaan hintakuplan markkinoille, ja siitä, miten suuryrityksiä popsivat pääomasijoittajat pääsevät aikanaan eroon ostoksistaan. Kun irtaantumisen aika tulee, kenelle pääomasijoittajat voivat jättiyhtiönsä myydä? Koska markkinat ovat pullollaan ylimääräistä rahaa, jolle ei löydy järkevää investointikohdetta, olemme ehkä siirtyneet pysyvästi matalan korkotason aikakauteen. Pulaa on vain hyvistä ideoista ja ostovoimasta. Pääomasijoittajien logiikka on yleensä varsin suoraviivainen. Ne etsivät sopivia pelinappuloita toimialalla olevaan yritysten yhdentymispeliin, liittävät sitten näitä ostamiaan yhtiöitä isommaksi paketiksi. Pääomasijoittajat sijoittavat omaa pääomaa mahdollisimman vähän ja operoivat lainarahalla. Kun pääomasijoittaja ostaa vakavaraisen pörssiyhtiön, se usein ensi töikseen putsaa yhtiön taseesta varat talteen ja tankkaa sen täyteen velkaa. Sen jälkeen entisistä vakaista ja turvallisista huippupörssiyhtiöistä tulee riskiyrityksiä. Tällaisten yhtiöiden joukkovelkakirjalainoja ostaneet tahot kärsivät välittömästi riskin kasvamisesta. Globalisaatiotauti Poliittinen johtomme teki sitten itsenäisen valtion kannalta yhden merkittävimmistä päätöksistä ilman kansanäänestystä ja eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Se luopui vapaaehtoisesti omasta rahasta ja finanssipoliittisesta itsenäisyydestä. Pekka Martin on kuvannut sitä osuvasti kirjassaan ”Vastavalkeita”. Kun Suomen markasta luopuminen olisi vaatinut perustuslain mukaista säätämistapaa, keksittiin kikkailujuristeria, jonka mukaan riitti, kun todettiin eduskunnan EMU-päätöksen yhteydessä luopuneen markasta. Se oli vähän samankaltaista kettuilua, jolla Suomi vuonna 1941 juonittiin sotaan: salaa sovittiin, että maamme jaettiin sotilasvastuun osalta Saksan kanssa kahtia Oulunjärven korkeudelta, jolloin saksalaiset keskittivät joukkonsa hyökkäysvalmiuteen pohjoisessa Suomessa. Kun Suomen ilmatilan kautta lentäneet koneet pommittivat Leningradia, Neuvostoliitto vastasi, ja Suomi oli sodassa, jonka toteaminen jäi eduskunnan tehtäväksi. Rahapoliittinen valta annettiin Euroopan keskuspankille (EKP), joka on käytännössä rahamaailman salaseura, poliittisista päätöksentekijöistä ja ay-liikkeestä riippumaton instituutti. Pankkiirien asettaminen valtionvarainministereiden ja ammattiyhdistysten vartijoiksi on demokratian kannalta takaperoista kehitystä. Vartioitavien toimet eivät ole aiheuttaneet juurikaan taloudellisia katastrofeja. Pankkiirit, sijoittajat ja finanssimaailman mahdit puolestaan sitäkin enemmän. Siinä ovat pukit kaalimaan vartijoina. Jo ennen eroaan Suomen Pankista pääjohtaja Sirkka Hämäläinen oli huolestunut vaatimuksista, että EKP olisi saatava demokraattiseen valvontaan, samoin kuin myös siitä, että parlamentille pitäisi saada oikeus erottaa pankin pääjohtaja. Myöhemmin hän oli EKP:n johtokunnassa ja nautti riippumattomuudestaan ja Euroopan unionin talous- ja rahaliittoa koskevassa keskustelussa rahaliittoon Silloinen demari- ja kokoomusvetoinen poliittinen eliitti meni melko yksiniittisesti Globalisaatiotauti Meille on monen päättäjän suulla tarjottu pienten yritysten pelastukseksi Valitettavasti korkean osaamispanoksen vaativat erikoistuotteet ovat ainut Pk-sektoria on meillä Suomessa monessa yhteydessä kutsuttu työttömyyden Tuotantoelämämme on jo nyt niin keskittynyttä suurteollisuutta (suuret Keskisuurta teollisuutta meillä ei juuri ole, koska isot yritykset ostavat sen Globalisaatiotauti Poliitikkojen olisi syytä muistaa vapaan markkinatalouden perusasioita. Monikansalliset, ”isänmaattomat” yritykset siirtävät tuotantonsa sinne, missä työntekijälle tarvitsee maksaa vähiten palkkaa ja missä on vähiten sosiaalimaksuja. Sinne, missä yritysten ei tarvitse maksaa veroja ja missä yritysten ei tarvitse välittää ympäristövaurioista. Esimerkiksi Japani on siirtänyt ympäristöä likaavan teollisuutensa Malesiaan ja Indonesiaan. USA puolestaan Meksikoon ja Etelä-Amerikkaan. Globalisaatiotauti ”Suomi on vuosikymmenen merkittävimpiä menestystarinoita maailmassa”, raportti hehkutti. Raportti ylisti myös myös Suomen julkista hallintoa: ”Suomen vahvin valtti on rautainen, maailman parhaaksi arvioitu julkinen hallinto”. Kansainvälisen pääoman ahneudelle ei löydy kuitenkaan rajaa. Mitä enemmän se saa, sitä enemmän se vaatii. Ja markkinatalouden ”vapaan kilpailun” nykyiset säännöt on luotu vain sen ehdoilla. Poliitikot joutuvat sivuraiteelta seuraamaan pörssin vuoristorataa ja odottelemaan seuraavaa lamaa ja ihmettelemään, mistä taas kasvavalle työttömyydelle löytyy rahoittajia. Vielä 80-luvulla suomalaisilta pankinjohtajilta, ainakin teoriassa, saattoi odottaa jotain mielenkiintoa määräysvallassaan olevia suomalaisia yrityksiä kohtaan, sekä samalla kiinnostusta myös suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen. KOP ajettiin konkurssikypsäksi ja myytiin ruotsalaisille, MeritaNordbankenin omistus- ja määräysvalta on pääosin siirtynyt Ruotsiin. Tätäkään teoreettista toivoa isänmaallisesta vastuuntunnosta ei enää ole. Sama uskonpuute jäytää tavallista suomalaista, kun pörssiyhtiöidemme omistus on 70 prosenttisesti siirtynyt amerikkalaisille sijoittajille. Näitä uusia omistajia ei kiinnosta vähääkään suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Melkein kaikki mediat ovat vapaan markkinatalouden ja vapaan kilpailun kritiikittömiä kannattajia. Kehityksen päässä häämöttää monopoli tai vähintäänkin oligopolistinen tilanne ja se taas puolestaan tappaa kilpailun. Maailmassa on Unctadin mukaan jo 65 000 kansainvälistä yritystä, joilla on yhteensä 850 000 toimipaikkaa ulkomailla. Yritykset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Kun ylikansallisten yritysten palkkalistoilla vielä 1990 oli 24 miljoonaa työntekijää, vuosituhannen vaihteessa heitä oli jo 54 mijoonaa. Esimerkiksi ExxonMobilin ja General Motorsin taseet ovat suuremmat kuin Perun, Tsekin tai Unkarin bruttokansantuotteet. Kun käytännössä noin kuusisataa rikasta päättää noin kuuden miljardin ihmisen elämästä, puhutaan isoista rahoista ja vallasta. Monikansallisista yrityksistä on tullut niin mahtavia, että ne heiluttavat jo hallituksia. Ne valitsevat jo käytännössä Yhdysvaltojen presidentinkin, koska USA:ssa ehdokkaalla ei ole mitään mahdollisuuksia presidenttikisassa, ellei hän saa vaalikassaansa yrityksiltä riittävästi rahaa. Bushin valitsi presidentiksi käytännössä USA:n öljyteollisuus. Vain yksi prosentti ylikansallisista megayhtiöistä toteuttaa puolet kaikista suorista ulkomaille suuntautuvista investoinneista. Näin megayhtiöt ovat syömässä koko ajan pienten paikallisten ja kansallisten yritysten markkinoita. Monilla aloilla ollaan jo käytännössä lähellä monopolitilannetta. Suomessakin hävisi 90-luvulla kotimarkkinoista n. 40 prosenttia. Isot yritykset syövät koko ajan pieniä ja vievät työpaikat matalapalkkamaihin. Globalisaatiotauti Kiina-ilmiö koskee myös Kiinaa. Kannattaa tutustua yhdysvaltalaisen Alliance Capital Managementin tutkimusjohtaja Joe Carsonin tutkimukseen ”Who’s Stealing China’s Manufacturing Jobs?”, jonka mukaan Kiinan teollisuustuotannon työpaikat ovat vähentyneet 15 prosenttia (16 miljoonaa työpaikkaa) vuosina 1995-2002. Uudet automatisoidut länsimaiset työpaikat eivät riitä korvaamaan paikallisia konkurssiin menevien yhtiöiden työpaikkoja. Yhdysvalloissakin teollisuustyöpaikoista katosi tuolloin 11 prosenttia (vuoden 1979 jälkeen 22 prosenttia huolimatta 77 prosentin talouskasvusta), Brasiliassa 20 prosenttia ja Japanissa 16 prosenttia. Maailmanlaajuinen teollisuustyöpaikkojen kato on ollut Carsonin tutkimissa maailman 20 johtavassa taloudessa vuosina 1995-2002 keskimäärin seitsemän prosenttia, noin 31 miljoonaa työpaikkaa. Globalisaatiotauti Tosin usein jää huomaamatta, että maailman suurimmat velat ovat vauraalla Yhdysvalloilla. Vuosituhannen vaihteessa maailman rikkaimman maan yhteenlaskettu ulkomaanvelka on 2,2 biljoonaa dollaria. Summa ei jää kauas kaikkien kehitysmaiden yhteenlasketusta velasta, joka oli samaan aikaan noin 2,5 biljoonaa dollaria. Siinä ovat mukana sellaiset valtavat maat kuin Intia, Kiina ja Brasilia. New Economics Foundationissa toimiva ja Jubilee-tutkimusta johtava Ann Pettifor on todennut, että köyhät maat itse asiassa rahoittavat rikkaiden maiden ylikulutusta. Velkojen hoito imee kehitysmaiden taloudet kuiviin, sillä ne maksavat velkoja 300 miljardia dollaria vuodessa. Yhdysvallat sen sijaan maksaa vain 20 miljardia miltei yhtä suuren velan hoidosta, koska sen korkoprosentti on vain murto-osa kehitysmaiden maksamasta. Yhdysvaltojen talousvaje vastaa pian kahta miljardia dollaria päivässä. Koska pääomaa virtaa maasta samaa tahtia, USA:n on lainattava maailman säästövaroista neljä miljardia dollaria joka ainut päivä. Yhdysvaltojen talousvajeen rahoittajia ovat ahkerat säästäjät Itä-Aasiassa, eritoten Japanissa, Kiinassa ja Singaporessa, samoinkuin Sveitsin ja Ranskan kaltaiset taloudet. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että USA:n vajeen maksumiehiksi joutuvat kehitysmaiden köyhät pääomapaon takia. Samaan suuntaan vaikuttaa sääntö, joka pakottaa kehitysmaat pitämään yllä suuria dollarivarantoja. Esimerkiksi kun Argentiinan ulkomaanvelka oli 150 miljardia dollaria, maasta haihtui samaan aikaan epävirallisia teitä arviolta 130 miljardia dollaria. Ilman pääomapakoa vähintään 25 Afrikan valtion talous voisi olla plussalla miinuksen sijasta, totesi Pettifor. Globalisaation aiheuttama rahamarkkinoiden epävakaus - johon keinottelulla Suuren dollarivarannon ylläpitämisestä kasaantuvat kustannukset saattavat niellä kehitysmaissa 24 prosenttia bruttokansantuotteesta kymmenen vuoden aikana, mikä hidastaa talouskasvua tuntuvasti. Pitääkseen yllä dollarivarantojaan köyhät maat lainaavat kovaa valuuttaa Yhdysvalloista jopa 18 prosenttiin nousevilla koroilla. Sen ne lainaavat edelleen Yhdysvalloille ostamalla USA:n valtion obligaatioita kolmen prosentin korkotuotolla. Demokratian puutostauti Nykyään elämme rationalismin ja teknologiapainotteisen tieteen kulta-aikaa. Jotakin on kuitenkin menetetty kehityksen mukana. Ne ilmiöt, joita ei osata mitata tai punnita ovat muuttuneet näkymättömäksi. Näkymättömyydestä on seurannut pahimmillaan arvottomuus yhteiskunnan päättäjien silmissä. Kun kiintymystä, kauneutta tai uskollisuutta ei ole osattu purkaa insinöörien kielelle ja numeroiksi, on ruvettu toimimaan kuin niiden uusintamisesta ei tarvitsisi huolehtia. On itsestään selvää, että maantiet pitää uudelleenpäällystää määrätyin väliajoin, sairaalat tarvitsevat lisää lääkkeitä, mutta niiden humanismin arvojen, jotka luovat sivistyksen ja siten yhteiskunnan koko pohjan, luullaan Äiti tai isä, joka opettaa jälkikasvunsa rehelliseksi, ei ole laskutusosapuoli, Kun markkinatalous ruvetaan näkemään sääntöihin ja luottamukseen perustuvaksi järjestelmäksi, jonka toimintaa säännelty kilpailu voi sopivasti jalostaa, on meillä mahdollisuus alkaa nähdä muitakin näkymättömiä rakenteita. Globalisaation edetessä on näyttänyt tulleen yhä tyypillisemmäksi, että Juuri tässä mielessä demokratian sisäinen kehitys länsimaissa on globalisaation Globalisaation ja demokratian välistä suhdetta on pohtinut myös intialainen Demokratian puutostauti Vähän samanlaisiin tuloksiin on tultu myös suomalaisissa tutkimuksissa. 2000-luvun alussa julkistettiin Mikko Kauton väitöskirja, jossa hän vertaili hyvinvointivaltioiden sopeutumista Pohjoismaissa 90-luvun laman aikana. Kauton tärkein tulos oli, että Suomessa onnistuttiin säilyttämään pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusrakenne. Niukempana tosin kuin naapureissa. Lama kosketti lähes samalla tavalla Ruotsia ja Suomea. Molemmissa jouduttiin Laman väistyttyä Ruotsi on palauttanut hyvinvointipalvelunsa lähes lamaa edeltäneelle tasolle. Suomessa siitä ei ole edes vakavasti keskusteltu. Suomen kokonaisveroaste oli korkea, kuten muissakin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta oli tuolloin meillä kuitenkin jo EU:n keskiarvon alapuolella. Tällaista tasapainottomuutta ei löydy muualta. Poliittisesti kiusallinen kysymys kuuluukin: miksi Suomessa ei ole ryhdytty palauttamaan laman aikana purettuja turvaverkkoja, toisin kuin Ruotsissa? Yksi selitys - jonka Kauttokin esitti - on, että Ruotsissa ei säikähdetä velkaantumista kuten Suomessa. Mutta kyse oli myös selvästä ideologisesta ja poliittisesta valinnasta. Ruotsia viime vuodet vähemmistöhallituksina hallinneet sosialidemokraatit pitivät hyvinvointipalveluiden ennalleen palauttamista itsestään selvänä tavoitteena. Demokratian puutostauti Puhuessaan hyvinvoinnista taloustieteilijät mittaavat sitä aina bkt:n eli bruttokansantuotteen kasvuna, vaikka se mittarina on valheista suurin. Joku taloustieteilijä on kärjistänyt ongelman amerikkalaisella esimerkillä, joka kansantuotteen kasvun kannalta on ideaalein. Kun syöpää sairastava terminaalipotilas haastaa vaimonsa avioero-oikeudenkäyntiin, niin hän lisää bkt:n kasvua. Kasvu tehostuu vielä jos ympärillä riehuu hirmumyrsky, ja samanaikaisesti hän ryhtyy pyromaaniksi ja sytyttää sairaalan palamaan. Kärjistetty esimerkki kertoo, että bkt:n kasvulla mitataan yhteiskunnassa tapahtuvien toimintojen määrää ja nopeutta, muttei laatua. Lisäksi se ei mittaa eri maiden valuuttojen ostovoimaa. Esimerkiksi Suomessa palkat ovat suurempia kuin Isossa-Britanniassa, mutta englantilainen palkansaaja saa pienemmällä palkallaan enemmän tavaraa ja palveluja kuin suomalainen. Bkt ei mittaa ollenkaan tulo- ja varallisuuseroja. Joidenkin korkean bkt-maiden tuloerot voivat olla pieniä, kuten esimerkiksi Ruotsin. Vastaavasti alhaisien bkt-maiden tuloerot voivat olla hurjia, 1kuten monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa. Demokratian puutostauti IMF:n vuonna 1995 asettaman vakautusohjelman keskeinen ehto olivat korkeat korot, joilla ulkomaisia pääomia saataisiin houkuteltua takaisin. Maassa arvioitiin, että korot veivät noin kolmanneksen Meksikon yrityksistä konkurssiin. Aivan kuten Suomessakin laman aikana. IMF kehottaa kehitysmaita panostamaan rahakkaisiin vientituotteisiin kuten kahviin, puuvillaan, riisiin jne. Niistä on kuitenkin ennestään ylituotantoa, joka pakottaa kolmannen maailman tuottajat laskemaan hintojaan. Kehitysmaiden välinen ja sisäinen kilpailu myötävaikuttaa palkkojen ja hintojen polkemiseen. IMF:n propagoima viennin edistäminen johtaa entistä pahempaan ylituotantoon ja vientitulojen kutistumiseen. Esimerkiksi Vietnamin keskittyessä IMF: n opastuksella kahvin tuotantoon, se romahdutti kahvimarkkinat ja sai Brasilian kahvintuottajat ahdinkoon. On ironista, että viennin edistäminen lopulta johtaakin tavaroiden hintojen alenemiseen ja niiden vientitulojen vähenemiseen, joilla ulkomaanvelka pitäisi maksaa takaisin. Niinpä menestyneimmät vientitaloudet ovat myös maailman velkaisimpia maita. Lääkkeet Koska ihmistyön osuus tuotannon komponenteista (pääoma, raaka-aine, energia ja työ) on koko ajan laskeva, siihen kohdistuvia veroja ja sosiaalimaksuja on kevennettävä. Työn verottamisen sijasta olisi verotuksen ja sosiaalimaksujen painopistettä siirrettävä tuotannon muihin komponentteihin ja erityisesti ihmistyön asemesta tuotannon jalostusarvon verottamiseen. Siis tuotannon arvonnousuun, riippumatta siitä tekeekö työn ihmiskäsi tai robotin käsi, sekä aivotyön verottamiseen riippumatta siitä, tekeekö työn ihmisen aivot tai tietokoneen aivot. Siten taattaisiin, että tuotannon kasvaessa yhteiskunnan yhteiseen pottiin kertyisi jaettavaa jatkossakin tuotannon kasvun suhteessa. Nykyisillä verotusperusteilla teknologian ja automaation hyväksikäyttö tuottavuuden kohottajana on laillistettua veronkiertoa. Edes ay-liike ei ole ymmärtänyt tätä. (c) Ari Ojapelto 2006. Lähde mainittava lainattaessa |
|
Poikkinainen: Järki ja tunteet Otteita Poikkinaisen teoksesta ”Järki ja tunteet”Avoimia iskulauseita vuodelle 2007 31.12.06 Anna äänesi Keskustalle – me vaiennamme sen. Suomen suurin äänenvaimentaja on Keskustapuolue Perustuslain hyväksyminen ei tarkoita perustuslain hyväksymistä. EU – naura demokratialle –yhdistys Loppu tuulivoimaloiden melusaasteelle! Ydinvoima - se kuolemanhiljainen vaihtoehto Loppu pääoman oikeuksien polkemiselle! Alas ihmisten tyrannia! Björn Wahlroosin toveripiiri Nato – parempaa kuin Viagra Vanhat miehet nato-ohjusten puolesta ry Isot pojat puhuvat. Muut ovat hiljaa. Patsas Paavo Lipposelle -työryhmä Sosialismi ei toiminut. Vapaa markkinatalous toimii. Maailmanlopunlahkojen kattojärjestö Järki ja tunteet 23.12.06 Martti Tiuri ilmeisesti syö matala-aktiivisia ydinjätteitä aamiaismurojensa seassa. Ainakin Poikkinaiselle on syntynyt tällainen kuva siitä vaahtosuisesta innosta, jolla tuo Valtakunnanvisionääri, Maan Virallinen Tulevaisuudentoivo ja Insinöörijärjen Kristallisoituma julistaa ydinvoiman harmittomuutta ja muita ylivertaisia etuja. Siinä kuulkaas puhuu järjen ääni. Kun sitten joku ilonpilaaja mainitsee uraanivarojen riittävän vain muutamiksi vuosikymmeniksi, mutta ydinjätteen olevan vaarallista kymmeniä tai satojatuhansia vuosia (minä aikana ydinvoiman lopulliset kustannukset saattavat hieman nousta), niin siinä puhuvat tunteet. Järki, harkinta ja viileä erittely, ne ovat hyviä. Ne edustavat totuutta ja mahdollistavat rationaalisen päätöksenteon. Tunteet, eläytyminen ja kaikkinainen nyyhkinen taas sumentavat kirkkaan järjen, ne ovat pahoja. Tämä järjen ja tunteiden taistelu on koko ajan käynnissä. Valtamediat asettavat pienen ihmisen päivä toisensa jälkeen suuren kysymyksen eteen: oletko järjen eli totuuden puolella - vai oletko tunteileva hörhö. Valitse vapaasti puolesi. Ulkopoliittisen Instituutin, Helsingin Sanomien, EK:n, Kokoomuksen ja Liisa Jaakonsaaren Nato-aiheinen vuoroylistys edustaa korkeatasoista, viileää erittelyä, kirkkainta mahdollista järkeä. Nato on kertakaikkiaan hyvä. Nato on paras. Nato on siis aivan mahtava. Poikkinainen on miettinyt, että jos epäilisi Naton aseidenkalistelun tuottavan uhkaa ulkopuolisille valtioille, lisäävän varustautumistarvetta ja sitä kautta heikentävän kaikkien turvallisuutta, se olisi varmaan sumeaa tunteilua. Eikä millään muotoa analyyttistä olisi myöskään kysyä, mitä varten maailman varustelumenot ovat korkeammat kuin koskaan, vaikka Naton arkkivihollista Varsovan liittoa ei enää ole. Että tosiaanko kaikki digitaalipommikoneet tarvitaan jossain maakuopassa mahdollisesti piileskeleviä sissipäälliköitä jahtaamaan. Että kuinka hyvin Nato ja EU ovat onnistuneet turvallisuuden lisääjinä, kun niiden on kasvatettava asemenojaan koko ajan – ja että hyötyykö nykymenosta lopulta kukaan muu kuin aseteollisuus. Kyllä tämmöisistä kysymyksistä loistaa järjen poissaolo. Parempi olla hiljaa. Naton innokkain kannattajaryhmä muodostuu vanhemmista miehistä, joiden elämää on määrittänyt taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaikutusvallan hakeminen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että Natoa kannatettaisiin tunnepohjalta. Että samaistuminen USA:n asemahtiin kiinnostaisi, että uhmakkaasti taivaalle sojottavien ohjusten ajatteleminen aiheuttaisi miellyttävää värinää vanhenevassa miehessä – naurettavia ajatuksia! Poikkinaisen psykologituttava mainitsi kerran, että nykyaikaisen aivotutkimuksen perusteella järjen ja tunteiden erottaminen on keinotekoista: ihmismieli toimii niin, että tunteissa on aina myös järki mukana, eikä järkeä ole olemassa irrallaan tunteista. Ne ovat siis yhtä ja samaa pakettia. Poikkinainen oli tästä tiedosta pettynyt, kuten aina selkeän maailmankuvansa järkkyessä. Minä kun olin otaksunut, että järki pohjaa vain totuuteen, ja totuus taas on niiden mielipide, jotka valitsevat asiantuntijat ja maksavat heidän palkkansa. Lipposlaisuuden ytimissä 17.12.06 Lippospatsaan tyylistä Poikkinainen ei ole ihan varma. Varteenotettavia vaihtoehtoja on kaksi. Joko tuollainen suurikokoinen, melko realistinen pönötysveistos, jossa suurmiehen katse suuntautuu katselijan yli kohti valoisaa tulevaisuutta ja käsi jakaa siunausta kansalleen, tiedättehän, tai sitten umpimoderni repäisy. Ensimmäinen vaihtoehto on tuttu lähihistorian totalitaarisista järjestelmistä. Jälkimmäisen virkaa toimittaisi tässä tapauksessa erinomaisen hyvin jalustalle nostettu harmaa betonielementti. Kumpikin vaihtoehto ilmentäisi katsojan – siis tavallisen kansalaisen - tavatonta mitättömyyttä, toivotonta näköalattomuutta ja monumentin hahmon ylenkatsetta. Sitä Lipposlaisuuden ydintä. Nykyaikaisia sanaselityksiä 4.2.07 Kannustaa Kannustaminen on alkujaan tarkoittanut sitä, että ratsastaja iskee kantoihinsa kiinnitetyt kannustinpiikit hevosen kylkeen niin että veri roiskahtaa. Näin hevonen lähtee ripeästi liikkeelle. Nykyisellään termiä käytetään ensisijaisesti työnantajan tai valtion toimista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, mutta sen varsinainen sisältö ei ole muuttunut. Kunnia kannustamisen nykyaikaisen version kehittämisestä kuuluu Kokoomukselle, jonka perinteikäs pappissiipi on napannut sen suoraan Raamatusta: Kellä on sille annetaan, ja kellä ei ole, siltä otetaan se vähäkin pois. Kannustava työvoimapolitiikka on hallitukselle tärkeää. Kannustinloukku Tilanne, jossa henkilöä ei ole mahdollista kannustaa. Kannustinloukkujen purkamisen jälkeen työttömät ovat vapautuneet syömään jätteitä. Modernit stalinistit 7.3.07 Modernit stalinistit pitävät hallussaan suurta osaa yhteiskuntamme avaintehtävistä. Heitä istuu joukoittain eduskunnassa, tiedotusvälineiden toimitukset pullistelevat heitä, samoin yhteiskunnallisesti merkittävien järjestöjen ja yritysten hallitukset. Moderni stalinisti on ihminen, joka kannattaa aggressiivista, laajentumishaluista ja epädemokraattista ideologiaa, edellyttää muilta sen puhdasoppista noudattamista ja pyrkii tukahduttamaan sitä kohtaan esitetyn kritiikin. Modernille stalinismille on ominaista ideologian nimissä harjoitetun väkivallan hyväksyminen, avoin tai piiloteltu ihmisoikeuksien vähättely ja ideologiaa ajavan maan tai maiden etujen asettaminen oman maan intressien yläpuolelle. Jos haluaa nopeasti perehtyä modernin stalinismin ominaisuuksiin, on hyvä aloittaa tutkimalla Helsingin Sanomien, Suomen Kuvalehden, Kokoomuksen, EVA:n, EK:n ja Ulkopoliittisen Instituutin näkemyksiä globalisaatiosta, vapaasta kilpailusta ja Natosta. Niiden rinnalla kannattaa lukea 60- ja 70-lukujen tosivasemmistolaisten selvityksiä Neuvostoliiton suunnitelmataloudesta, viimeisten viisivuotiskausien saavutuksista, neuvostoliittolaisista rauhanvoimista ja sosialistisesta edistyksestä. Sama vaihtoehdottomuus, vääjäämättömät historialliset kehityskulut, ihmisjärjen sumentava nerokkuus ja ennennäkemättömät tieteellis-taloudelliset saavutukset vyöryvät vavahtelevan lukijan ylitse. Hyviä syitä 24.4.07 Maailma on täynnä hyviä syitä. Ihminen on nimittäin järkevä olento, joka inhoaa huonoja syitä, ontuvaa argumentaatiota ja heikkoja selityksiä. Typeryydestä ei pidä kukaan. Miljoonien kettujen ja minkkien pitämiseen häkeissä on hyvä syy. Turkiksia tuotetaan, koska pohjoisen maamme talvet ovat niin kylmiä. Turkikset ovat luonnonmukaisia, ja niiden käytöllä on pitkä historia. Poikkinainen on huomannut, että naiset ovat tässäkin luonnonmukaisuuden edelläkävijöitä: sinikettua ja minkkiä näkee huomattavan harvoin miesten yllä, vaikka pakkassää on sukupuolen suhteen esimerkillisen tasa-arvoinen ilmiö. Nähtäväksi jää, paleltuvatko turkiksettomat miehet sukupuuttoon ennen kuin pakkastalvet katoavat ilmastonmuutoksen myötä kokonaan. On myös mielenkiintoista nähdä, milloin turkkeja ryhdytään jakamaan asunnottomille, joita talven viimat raaimmin koettelevat. Kyllä häkissä elävä kettu on joka tapauksessa yhtä lähellä suomalaista luontoa kuin kasvihuoneessa kasvatettu tomaatti. Kesäisiä ajatuksia 2.8.07 Vielä siitäkin Poikkinainen on jaksanut iloita, että vaikka suomalainen liike-elämä jaksaa puhua kvartaaleista ja shareholder valuesta, kotoiset kovanaamamme ovat todellisuudessa liikuttavan hyväsydämisiä. Yhtäpitävien lausuntojen mukaan talouden globalisaatio on talouden mahtimiehille ja –naisille se kaikkein tärkein asia. Aivan yhtäpitävien lausuntojen mukaan globalisaation suurin merkitys on se, että se tarjoaa kaikkein köyhimmille kolmannen maailman ihmisille mahdollisuuden parempaan huomiseen. Kun siis suomalaisyritys havaitsee päiväntasaajan lähellä sijaitsevassa köyhässä maassa kiinnostavan erityistalousalueen – jossa toimiva ulkomaalaisyritys ei maksa kohdemaahan veroja ja saa yleensä paikalliset luonnonvarat käyttöönsä nimellisillä korvauksilla - ja investoi suomalaisella työllä ja yhteiskunnan panostuksilla synnytettyä pääomaansa sinne, tuo koneet ja erityisosaajat ulkomailta, palkkaa liukuhihnalle paikallista väkeä töihin muutamien eurojen päiväpalkalla, hyödyntää paikallisia luonnonvaroja pilkkahintaan ja kotiuttaa verottomat tuotot jonnekin globaaleille valuuttamarkkinoille, kyseessä on nimenomaan, vain ja ainoastaan suomalainen jalo ja humaani pyrkimys parantaa kohdemaan köyhimpien asukkaiden elinoloja. Lienee sitä suomalaista väärää vaatimattomuutta, ettei tätä Suomessa laajemmin tajuta. Ei Kokoomusta ole korviin katsominen 2.12.06 Nyrkkeilijäkykypuolue Kokoomus aloitti eduskuntavaalikampanjansa kiertueella, jossa he mainostavat itseään puolueena jolla on korvat. Poikkinainen kiittää tempauksen suunnittelijaa suhteellisuudentajusta. Vaikka Niinistöä puskettiin presidentiksi sloganilla, jonka mukaan täydelliseen pääoman diktatuuriin olisi jo siirrytty ("Vastakkainasettelun aika on ohi", muistattehan), ei tällä kertaa mennä sentään kohtuuttomuuksiin väittämällä että siellä korvien välissä olisi jotain. Fiktiivisessä vaalitentissä Sauli 16.2.07 - Näin haastattelun aluksi haluaisin tarkistaa kansanedustajaehdokkaalta, käytättekö mieluiten titteliä ex-puheenjohtaja, ex-ministeri, ex-presidenttiehdokas vai ex-pankkiiri? - Se on Sauli vaan. - Mennäänpä eduskuntavaaleihin. Kokoomuksen kahden kärjen taktiikan mielekkyyttä on epäilty. Kannattaako huomion jakaminen puheenjohtajan ja Saulin kesken? - Siinä on vähintään 50 prosenttia Saulia. - Entä onko korvakampanjalla saavutettu se mitä lähditte sillä hakemaan? - Vastaan näin puolivallattomasti vanhaa laulua mukaillen: "Sua kuunnellaan, sillä Saulillakin korvat on", hehe. Täytyy muistaa että kahvikupissa on vain yksi korva mutta Saulissa kaksi. Niille jotka ovat epäasiallisesti kyselleet, onko siellä korvien välissä mitään, voin vastata nyt ja tässä: kyllä, korvien välissä on Sauli. - Kolmen suuren puolueen väliltä on vaikeaa löytää eroja. Jos katsoo muutaman viimeisen vaalikauden aikana toteutettua politiikkaa, vaikuttaa siltä että hallituspohja ei juuri vaikuta päätöksentekoon. Mikä on asia, joka syvällisimmin erottaa Kokoomuksen Keskustasta ja SDP:stä? - Sauli. - Suomen EU-jäsenyyden aikana pääomia on viety maasta huomattavasti enemmän kuin niitä on tuotu. Yritysten ennätystulokset valuvat ulkomaisten sijoittajien taskuihin, samaan aikaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita puretaan rahapulaan vedoten. Miten kommentoitte tätä kehitystä? - Täytyy muistaa, että Sauli oli ministerikaudellaan mukana niissä vallan ytimissä, joissa kyseiseen kehitykseen johtaneita päätöksiä tehtiin. Saulista on tärkeää – ja itse asiassa mukavaakin - istua päätöksentekijöiden pöydissä. Pöydän alla on paljon huonompi istua, makaaminen siellä ehkä käy laatuun. Sittemmin Sauli on toiminut myös pankkiirina, joten kompetenssia löytyy. - Natoon liittyminen vaikuttaa olevan ydinkannattajakunnallenne kovin rakas ja suomalaisten enemmistölle vastenmielinen ajatus. Kuinka tulette toimeen tämän ristiriidan kanssa? - Ei pidä mennä Saulitta saunaan. Sauli meni saunaan, pani laukun naulaan. Sauli tuli saunasta, otti laukun naulasta. - Amerikkalainen veljespuolueenne Republikaanit on juuttunut veriseen ja epäoikeutettuun sotaan Irakissa. Uskotteko sen heijastuvan kannatukseenne? - Saulit on Sauleja, maailmallakin. - Kiitos tähän fiktiiviseen vaalitenttiin osallistumisesta. - Sauli oli kyllä ihan Saulin puolella. Nato ilman aivoja 23.1.07 Nato ilman tunteilua kertoo meille, että Suomi on kuulemma syvästi huolissaan Venäjän mahdollisesta uhasta. Nato taas ei ole. Siksi meidän täytyy oman etumme takia kiireesti liittoutua Naton kanssa. Suursodan uhka maailmassa on pienentynyt ja sitä myöten Nato muokkaa järjestelmiään kriisinhallintaan ja terrorismin vastaiseen sotaan sopiviksi – ja ainoastaan Naton aseet voivat kuulemma auttaa meitä suursodassa. Raportti kertoo meille myös, että Nato on tällä hetkellä siis aivan mielettömän ylivoimainen sotilaallisesti. Vaikka oikeastaan se on kyllä ensisijaisesti arvoyhteisö, jonka muodostavat samanmieliset valtiot. Ja niin edelleen – Nato on kaikkea hyvää yhtä aikaa. Tämän todistelu tuo mieleen vanhan sanonnan käärmeen tunkemisesta pyssynpiippuun. Sitä Poikkinainen on kyllä hiljaa mielessään ennenkin ihmetellyt, että mistäs asti Suomen arvot ovat vaikkapa USA:n ja Turkin kanssa niin kovin samankaltaisia olleet? Menneisyyteen sukeltaessaan Kivinen muistaa hehkuttaa, kuinka Saksan aseet auttoivat Suomea kesällä 1944, silloin edellisen samanmielisten valtioiden arvoyhteisön aikana. Siitä, että liittoutuminen Hitlerin Saksan kanssa olisi mahdollisesti aiheuttanut meille jotain harmeja, siitä Kivinen taas samassa yhteydessä vaikenee. Raportissa esitetään myös vaikuttava lista tulevaisuuden uhkakuvista: terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, valtioiden sortuminen, alueelliset kriisit, ympäristökatastrofit, hallitsemattomat väestönliikkeet – ja niin edelleen. Listahan kuvaa erinomaisesti keskeisten natomaiden viimeaikaisten toimien seurauksia. Eli sikäli raportti on hämmentävän tarkkanäköinen. Natokremnologian alkeita 1.6.07 Kun siis puolueettomaksi julistautuva Teija Tiilikainen kaipaa Helsingin Sanomissa avointa natokeskustelua ja sanoo sen lisäävän sotilasliiton kannatusta maassamme, modernin kremnologian ja pravdantulkinnan alkeet hallitseva lukija ymmärtää yskän. Isä Aurinkoiset ovat tyytymättömiä, koska tähänastinen Naton rauhavoimien ylistys ei ole saavuttanut kansan keskuudessa sille asetettuja tavoitteita. Valistustoimintaa ja median välityksellä toteutettavaa uudelleenkasvatusta on lisättävä. Ihmeellinen kuplakone - eli minne katosi pörssikeinottelu 28.2.07 Talousromahduksen aallon pyyhkäistessä Suomen yli on toissijaista, onko vaalien alla luvattu 1,0 vai 2,4 miljardia lisää jaettavaa, väitetäänkö vastainasettelun olevan vaaleissa epäreilua vai ei. Olennaista on se, missä ja miten päätetään Suomea koskevasta raha- ja talouspolitiikasta - onko kansainvälisen suurpääoman tappioiden lievittäminen olennaisempaa kuin omien kansalaisten hyvinvoinnin varmistaminen. Pieni maa jolla ei ole mahdollisuutta tehdä itseään koskevia olennaisia päätöksiä on maailman myrskyissä todella heikoilla. EU ja sen asiaa ajavat suomalaispuolueet huolehtivat siitä että kansainvälisten keinottelijoiden voitot kasvavat nyt. Työttömyys ja sosiaaliset ongelmat ovat taas jäsenmaiden omia asioita, joihin EU ei voi vaikuttaa. Tätä oman päätäntävallan ilosanomaa on julistanut mm. Alexander Stubb tv-haastattelussa. Voitot ovat siis yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan 26.7.07 Suomalainen insinööri kun on niin tavattoman viisas – ja säteilynvarmistuskeskuksen virkamies joviaali – että Suomessa on ensimmäisenä ja ainoana maailman maana löydetty ydinjätteille loppusijoituspaikka. Uraanin hinnannousua tai loppumista ei tarvitse täällä pelätä, pitkin Kainuun vaaroja ja itäuusmaalaisia omakotitaloalueita juoksee toisiinsa törmäileviä kansainvälisiä uraaninetsintäryhmiä. Ja suomalaisen insinööritaidon ansiosta uraanin louhinta ei täällä tule saastuttamaan ympäristöä, kuten kaikkialla muualla on käynyt, vaan ihmisten saamat säteilyannokset tulevat vain pienenemään. Onnellista ja auvoisaa on elämä tässä insinööritaidon ihmemaassa. Kunhan vain tuulivoimalat pidetään poissa maisemia pilaamasta ja luontoa saastuttamasta. Terveydenhoidossa rytisee 22.9.07 Ennakkoluulotonta ja dynaamista on meno porvarihallituksessa. Häkämiehen jengi on tuskin ehtinyt aloittaa ansaittua röökitaukoaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan hajallepotkimistalkoissa, kun Kokoomuksen tytöt ryntäävät esiin ja pistävät terveydenhoitojärjestelmän ongelmat kuriin. Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä yskii – pidättäkää hengitystänne – alan opiskelijoiden huumeongelmien takia. Onneksi aina valppaat peruspalveluministeri Paula Risikko ja opetusministeri Sari Sarkomaa ovat onnistuneet ihan omin avuin löytämään tämän yhteiskunnan vuotokohdan. Luonnollisesti heillä on myös keinot tilanteen korjaamiseen. Risikko tönäisee nuorison huumetesteihin – noin – ja Sarkomaa potkaisee – siitäs sait - epäilyttävät ainekset kouluista. Siinä lentää kunnon nuorison sekaan soluttautunut nisti hoito-opin luokasta niin että huumeruiskut vain ranteista putoilevat. Näin kokoomusnaiset ovat puhkaisseet syvällä järjestelmän juurissa muhineen mätäpaiseen. Aiemmat parannusehdotukset ovat keskittyneet lähinnä oireiden hoitamiseen, kuten kesäkuussa uutisoitu Juha Kinnusen johtama tutkimus, joka paljasti suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän keskeisiksi ongelmiksi liiallisen henkilöstön ja hoitopaikkojen määrän. Poikkinainen olettaa, että myös auringonpilkkujen terveydenhoitojärjestelmäämme häiritsevä vaikutus löydetään. Vielä riittää siis porvarihallitukselle haasteita. Poikkinaisen pakinat osoitteessa http://poikkinainenpakinoi.blogspot.com © Poikkinainen 2007. Lähde mainittava lainattaessa |